Tänään oli vuorossa toinen neuvontakäynti. Puhuimme parisuhteesta. Oli mielenkiintoista ja antoisaa. Kotitehtäviä ei tältä kertaa saatu syystä että...nyt meidän neuvoja sitten vaihtuu. Parhaassa tapauksessa jatkamme syksyllä, pahimmassa tapauksessa odottelemme ensi vuoteen. Hiljaiseloa siis luvassa.

Toisaalta harmittaa, tietenkin. Toisaalta hyväkin asia, jos saisin pysyvämmän työpaikan, niin taloudellinen tilanne helpottuisi ja sitä kautta adoptiomahdollisuudet paranisi.

Syksyksi suunnitteilla osallistua adoptioviikonloppuun. Ja mahdollisesti kesällä maatapaamisiin - sitä neuvoja suositteli. Selkeytyisi ehkä se kohdemaa.