Täällä ollaan. Vuosi on vaihtunut sairastelun merkeissä: flunssaa, mahatautia.

Laskeskelen päiviä siihen ekaan adoptioneuvontaan. Tulisipa se päivä jo pian!

En tiedä kiinnitänkö nykyistä enemmän asiaan huomiota vai onko ihan vain sattumaa, mutta nyt on tuntunut olevan jokaisessa ostamassani/tilaamassani naistenlehdessä juttua adoptiosta jossain muodossa. Oikein mukavaahan se minun kannaltani on.

Sain joululahjaksi Marianne Peltomaan "Ihon alla". Olen aiemmin jo lukenut samaisen kirjailijan kaksi ensimmäistä adoptiotarinan osaa: "Matka" ja "Oikea perhe". Oli hyvä kirja tämä uusinkin, vaikka eniten kyllä itse tykkään tuosta ekasta osasta - se kun on lähinnä itseä juuri nyt.