Kiitos kauniista sanoista. Välillä on niin tunteeton olo, mutta teidän kommentit saivat minut itkemään ja se on tässä tapauksessa hyvä asia, koska varmaan halkeaisin, jos en välillä saisi fiiliksiä purettua pihalle.

Tämä päivä on mennyt melko hyvin. Töissä pystyin olemaan aika normaalisti. Vain kerran meinas itku tulla, kun se työkaveri, jonka kanssa asiasta on eniten puhuttu, sattui kysymään asiasta ja sitten kun kuuli kuulumiset, niin ei osannut oikein sanoa mitään, koska oli niin pahoillaan.

Kotona olen vähän itkeskellyt. Tuntuu siltä, että tässä voi mennä useita päiviä tai vaikka viikkoja ennenkuin tilanteen ihan kokonaan tajuaa. Kai se on vähän sama kuin läheisen kuolema. Ensin tekee mieli kieltää koko asia ja sitten tulee suuttumus ja suru ja muut tunteet. Vasta sitten asiaa voi kunnolla käsitellä, kun ne tunteet löytyy. Nyt ne on vähän hukassa...ja niin olen minäkin.