Täällä on ollut vähän hiljaista. On niin monta asiaa mietittävänä.

En tiedä miten olen sattunutkin viime päivinä lukemaan kaikki kauhutarinat odotuksesta ja synnytyksestä. Missään nimessä en ole sellaisia yrittänyt etsiä. Mutta jostain syystä juuri nyt kaikki lehdet ovat olleet niitä pullollaan ja netissäkin tunnun eksyvän vain sivuille, joilla tilitetään odotusajan kammottavasta pahoinvoinnista ja siitä, että lääkäri on määrännyt yli kolmeksi kuukaudeksi lepoon eli vain vessaan saa vuoteesta nousta. Olen tulla hulluksi tämmöisiä lukiessani. Minulla on aika alhainen kipukynnys. Ja minä pelkään kuollakseni lääkäreitä, toimenpiteitä ja kipua. Miten ihmeessä minä voin selviytyä hengissä odotuksesta ja synnytyksestä? Ja mitä jos se vauva kuolee massuun tai heti synnytyksen jälkeen? Musta tuntuu, etten mä kestäisi sitä. Varmasti sekoaisin tuskasta ja surusta. Ahdistaa, pelottaa ja kauhistuttaa.

Ja silti...minä haluaisin saada sen pikkuisen nyyttiläisen syliini.