Kiitoksia ihanista kommenteistanne! Niitä lukiessa tulee aina mukava mieli.

Täällä odottelu sujuu rennosti. On niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää, ettei jää kovasti aikaa ahdistua odottelusta. Sitä paitsi adoptioinfoon on enää kaksi viikkoa! Se on tosi lyhyt aika. Kuulin, että jotkut on joutuneet odottamaan tuonne samaiseen infoon jopa 3-4 kuukautta. Siihen nähden mehän päästiin tosi lyhyellä odotuksella.

Mä olen alkanut pitämään adoptiopäiväkirjaa ihan perinteisessäkin muodossa. Lisäilen sinne juttuja aina, kun jotain tapahtuu tai tuntuu siltä.

Tosi monet ihmiset tietävät nyt tästä adoptioprosessista. Tähän mennessä on tullut vain mukavaa palautetta. Olen kyllä varautunut kyselyihin ja epäilyihinkin, mutta ehkäpä niitä ei koskaan tulekaan, sillä minähän olen jauhanut adoption mahdollisuudesta lähipiirille kymmenen viimeistä vuotta. Ovat ehkä turtuneet?! :D Uudemmat tuttavuudet ovat olleet positiivisessa sävyssä kiinnostuneita ja onpa muutama pariskunta sanonut, että me saadaan luvan toimia mallikappaleina ja jos meidän prosessi onnistuu, niin sitten nekin vois adoptoida.

Jotenkin koko ajan vain vahvistuu tunne siitä, että yrittäisimme adoptoida sisarukset. Miehestäkin tuntuu voimakkaasti siltä. Tietenkin ensin pitää ottaa selvää, onko se mahdollista meille. Mutta saahan sitä haaveilla!