Täällä sitä vielä ollaan. Odottelen tässä menkkoja kuuluvaksi. Eiköhän ne aivan näinä päivinä ala.

Odottelua se on paljolti muillakin rintamilla. Tarvitsisin nyt jos koskaan työpaikan - mieluiten vakituisen sellaisen. Talous kun pitää olla kunnossa, jos meinaa adoptoida.

Ei oikein uskalla vielä suunnitella hirveen pitkälle, kun tuo työkuvio on niin epäselvä ja se on kuitenkin iso asia.

Lapsettomuusasian kanssa alan olla aika hyvällä mallilla. Ahdistuskohtaukset on selvästi vähentyneet. Harvemmin enää tulee hillittömiä itkunpuuskia. Tyhjä olo on vieläkin ja kauhia lapsenkaipuu, mutta niiden kanssa pystyn elämään - jotenkuten.