Mietinkin jo, että milloin tämä alkaa...kinasteleminen siis. Katsotaanpas nyt hieman tilannetta uudestaan.

Kirjoittelin siis marraskuun puolessa välissä TÄMÄN kirjoituksen, joka on kirvoittanut kommentteja.

paikalle sattunut
25.11.2008 - 11:29
Toisaalta ohikulkija ei aina tiedä mitä oikeasti tapahtuu. Mikään ei ole inhottavampaa kuin "viisaammat" ihmiset jotka jakelevat kasvatusneuvoja tietämättä lapsesta mitään.

Se on täysin totta, että ohikulkijat eivät aina tiedä, mistä oikeasti on kyse. Tässä tapauksessa seurasin kuitenkin tilannetta pidemmän aikaa (sanoisin, että noin 45 min).

Minä sanoin:
"Kaveri kertoi, että sillä perheellä on useita lapsia ja että ne vanhemmat huutaa kaiken aikaa lapsilleen ja raahaa niitä paikasta toiseen. Ei siellä perheessä ole tarjolla syliä lapsille, eikä lapsille puhuta nätisti."
->Työkaveri siis tuntee perheen henkilökohtaisesti. Perustin lausahdukseni häneltä kuulemaani tietoon.

Minä sanoin:
"Lapsi huusi välillä tuskasta, kun isä roikotti sitä kädestä."
-> Fyysinen väkivalta lienee laissakin kiellettyä. En voi olla tuntematta vihaa ja surua, jos lapsia pahoinpidellään. Kyseinen isä siis todella nosti lapsen ilmaan yhdestä kädestä ja roikotti siinä. Ja lapsi ulvoi kivusta.

minullaki sanottavaa tähän...
27.11.2008 - 20:44
Toivottavasti et tehe itse ainuttakaan virhettä lapsen kasvatuksessa (mikäli sellaisen saat). Minuakin ärsyttää moiset ihmiset joilla ei ole omaa lasta mutta on yllinkyllin varaa arvostella muiden vanhemmuutta. Mutta pahimpia on juuri ne joilla ei ole omia lapsia...Elävät ruusunpunasissa unelmissaan.

Minulla ei ole harhakuvitelmia siitä, että olisin itse täydellinen äiti/vanhempi. Kaikki tekevät virheitä. Koska olen työskennellyt vuosia lasten parissa, tiedän kyllä, milloin itsellä katkeaa pinna.

Minä sanoin:
"Aikuiset lähti juupas-eipäslinjalle kinaamaan lapsen kanssa. Sitten kun lapsi jo rauhoittui, niin äiti ja isä
provosoivat sen uuteen raivoon."
->Juupas-eipäs kinaaminen ei johda mihinkään. Enkä näe mitään järkeä siinä, että kun lapsi oli tosiaan jo rauhoittunut, niin homma piti aloittaa alusta.

Ja pakko vielä sanoa tuohon, että lapsettomat elää ruusunpunaisissa unelmissa ja arvostelee muiden vanhemmuutta...
Minusta pääsääntöisesti jokainen äiti ja isä ovat parhaat vanhemmat omalle lapselleen. Poikkeuksiakin löytyy. En hyväksy väkivaltaa tai täydellistä välinpitämättömyyttä eli että jätetään vaikka lapset päiväkausiksi yksin ja lähdetään humputtelemaan. Enkä todellakaan jakele kaikille vastaantuleville kasvatusneuvoja, vaikka alalla työskentelenkin. Jos jotain haluavat erikseen kysyä, niin vastaan kyllä, mutten tyrkytä mitään "parempaa tietoa", sillä mitään parempaa tietoa minulla ei todellakaan ole.

Sitten JOS minulla joskus on lapsia, niin teen takuulla omat virheeni.