Moikkamoi! Kiitoksia kovasti taas kaikista kommenteista. Olen käynyt niitä lueskelemassa ja mutustellut niiden aiheuttamia tuntemuksia. Tosi ihanaa, että joku jaksaa jättää kommentteja, vaikken kirjoittele tänne kovin usein, enkä ole oikein jaksanut käydä kenenkään luona vastavierailullakaan.

Me saatiin parisuhdekotitehtävät tehtyä ja postitettua. Nyt sitten kateltiin aikaa ens kuulle ja päästään ilmeisesti heti alkukuusta käymään toisessa neuvonnassa. Hieno homma! Tosin etukäteen jo murehdin sitä, että kolmatta tapaamista saa sitten odottaa sinne syksyyn, kun se neuvoja vaihtuu...

Olen onnekseni löytänyt elämääni muutakin sisältöä kuin adoption märehtimisen. Minä ostin sukset ja aloin hiihtelemään pitkästä aikaa. Viimeksi olen hiihtänyt koulun pakollisilla liikunnantunneilla. Sain tosi hyvät sukset ja olen nauttinut tosi paljon tästä uudesta harrastuksesta. Harmi vaan, että kelit on kohta ohitse.

Töissä on todella raskasta. En tule ammatillisessa mielessä työkaverin kanssa toimeen ja se ahdistaa. Lisäksi teen nyt kaksi viikkoa ylitöitä - työyhteisön pakottavan tarpeen vuoksi. Sekin harmittaa. En olisi millään halunnut, mutten osannut sanoa ei.

Tällä hetkellä sisarusadoptio elää vahvana mielessä ja kohdemaana näkisimme Etiopian. Saapa nähdä, vieläkö mieli muuttuu...