Voi miten onnellinen (ja kateellinen) olenkaan, kun tuttavapiiriin syntyy uusia vauveleita!

Olen aivan aidosti onnellinen kaikkien puolesta, jotka saavat sen kauan kaivatun pienokaisen. Minusta on ihanaa käydä katsomassa ruususuisia vauveleita, jotka tuhisevat tyytyväisinä tuoreiden vanhempiensa syleilyssä. Minusta on ihanaa, jos saan pitää hetken niitä pikkuisia kullannuppuja omassa sylissäni. On kivaa ilmeillä ja hassutella vauvoille. On mukavaa kutitella pikkusia. On myös hauskaa leikkiä vähän isompien lapsukaisten kanssa tai auttaa heidän hoitamisessaan.

Mutta. Voi miten olenkaan kateellinen noille kaikille äideille ja isille! Heillä on jotain, mitä minulla ei ole - mitä meillä ei ole. Ja voi, miten joskus itkenkään, kun kuulen taas uudesta elämän ihmeestä - miksi se ihme ei tälläkään kertaa sattunut tulemaan meille?!