Aadispa sen sanoi... Jotta se diagnoosin saaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on tosiaan kivaa, kun tietää, mikä vaivaa. Ei tarvii ihmetellä enää, jotta mistä kaikki ärsyttävät oireet johtuu. Etenkin mulla tuo kilojen kertyminen on ottanut koville. En mä ole ikinä ollut laiha, mutta semmoinen mukavan sopusuhtainen. Ja sitten niitä kiloja alkoi tulemaan. Mä liikuin ja vaihdoin terveellisempään ruokavalioon ja söin välillä laihdutusvalmisteitakin. Mitään ei tapahtunut. Joskus katosi kilo tai kaksi, mutta ne tuli yleensä takaisin. Nythän niitä sit yritettiin hoitaa lääkityksellä, mutta voin lääkkeestä niin pahoin, että oli pakko lopettaa. Lääkäri ei vielä asiasta tiedä, mutta pianhan mulla onkin käynti ja voin kysyä, olisko mitään vastaavaa lääkettä, jota sietäisin paremmin.

Iho-ongelmatkin on uutta mulle. Mulla oli teininä semmoinenkin vauvan iho - sileä, kaunis ja pehmoinen. Mutta nyt sitten kolmikymppisenä oon kuin pahimmassa teini-iässä. Naama ja selkä on täynnä näppyöitä. Ei auta mitkään ihonhoitotuotteet tai ihmelinimentit. Ärsyttävää.

Niin, sitten on tosiaan se diagnoosin toinen puoli. Kun tietää, mikä vaivaa, niin tietää myös sen...
...miten vaikeaa on saada biolasta
...mihin kaikkeen pystytään ja koska on syytä luopua toivosta
...mitä kaikkea sitä joutuu kärsimään, kun kaikille asioille ei yksinkertaisesti voi tehdä mitään

Tänään on taas ketutuspäivä. Kaikki harmittaa. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itsestäni ja hyväksyn itseni, niin tänään haluaisin olla kauniimpi, hoikempi ja hedelmällisempi! Ärrin murrin. Menen peiton alle mököttämään.